Hyvinvointialue tarvitsee järjestöjä

Järjestöt kiinnittyvät sote-uudistukseen monella tavalla. Sosiaali- ja terveydenhuollon ja pelastustoimen uudistus vaikuttaa järjestöjen toimintaan. Toimintaympäristön muutos haastaa järjestöt rakentamaan yhteistyötä hyvinvointialueiden ja kuntien kanssa. Järjestöjen toiminnan avulla edistetään ja vahvistetaan asukkaiden hyvinvointia, terveyttä ja turvallisuutta. Järjestöjen palvelut, asiantuntijatyö ja vapaaehtoistoiminta tulee rakentaa parempaan vuoropuheluun sotepalveluiden kanssa. Järjestöjen rooli on olla ihmisen tukena, mutta toisaalta tuoda ihmisten ääntä päätöksenteon keskiöön. Miten järjestöjen toimintaedellytykset turvataan hyvinvointialueilla.

Hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen toimiva kokonaisuus edellyttää järjestökentän vahvempaa panosta ja myös järjestöjen rahoituksen turvaamista hyvinvointialueilla. Hyvinvointialueiden toiminnan käynnistyessä tarjoutuu uusia mahdollisuuksia kehittää julkisen palvelujärjestelmän ja järjestökentän yhteistyötä siten, että ihmiset saisivat paremmin ja oikea-aikaisemmin tarvitsemaansa tukea ja palveluja. Ihmisten hyvinvointi ja terveys eivät lisäänny itsestään, vaan niihin on panostettava. Eriarvoisuuden kaventamiseksi olisi tärkeää kohdentaa toiminta siten, että tukea saavat sitä eniten tarvitsevat ja että toiminnalla todella tavoitetaan. 

Tulevaisuuden sotekeskusohjelman alla, selvitetään parhaillaan vaikuttavia palveluketjuja ja palveluohjausta. Tämän avulla erityisesti sotejärjestöjen rooli ja merkitys on nähty uudella tavalla. Järjestökentän yhteisen vaikuttamistoiminnan tuloksena järjestöjen rooli ja osallisuus on kirjattu Sote-uudistuksen lainsäädäntöön aiempaa vahvemmin. Järjestöjen vahvuutena on kokemus edunvalvonnassa ja toisaalta jäsenistön tukemisessa ja toisaalta myös erilaisten hyvinvointiin ja terveyteen liittyvien toimintamallien kehittämisessä ja toteuttamisessa. Järjestöt pystyvät suhteellisen nopeasti vastaamaan erilaisiin haasteisiin ja pystyvät näin tukemaan hyvinvointialueita hyvinvoinnin ja terveyden edistämisessä.

Hyvinvointialueilla jatkossa, yksi konkreettinen uudistus tulee olla paremmin toimivat palveluketjut, jossa ihminen saa omaan elämäntilanteeseensa sopivan niin sosiaali-ja terveydenhuollon palveluja kuin järjestön palvelua tai tukea.

Järjestöjen näkökulmasta ihmisten osallisuutta edistävä matalan kynnyksen toiminta ja ohjaus, kohtaamispaikat, vertaistuki, mielekäs yhteisöllinen tekeminen ja vaikuttaminen lähiympäristön asioihin asettuvat vaikeasti palveluketjuihin ja silti ne voivat olla toiminta-alue, johon panostamalla tuetaan merkittävästi ihmisen elämän kokonaisuutta. Moni järjestöjen toiminnassa mukana oleva löytää tiensä palveluihin vasta sieltä saamansa ohjauksen ja neuvonnan ja rohkaisun avulla. Toisaalta järjestön kautta saatu tuki onkin riittävää, jonka takia palvelua julkiselta puolelta ei edes tarvitse.

Toimintaympäristön muutos haastaa kuntien, hyvinvointialueiden ja järjestöjen välisen yhteistyön, kun yhteistyö täytyy rakentaa uudelta pohjalta. Tulevaisuudessa järjestöt toimivat lähempänä hyvinvointialueiden palvelurakennetta. On tärkeä tehtävä tuoda esiin järjestöjen roolia, näkyvyyttä ja tunnettuutta hyvinvoinnin ja terveyden edistäjinä, että järjestötyö nivoutuu osaksi kuntien ja hyvinvointialueiden toimintaa. Yhteistyötä ja rakenteita hyvinvointialueen ja järjestöjen välille rakennetaan jo parhaillaan.

Niina Piippo